maanantai 16. kesäkuuta 2014

Aloitus

124 kiloa, miten ihminen voi päästää itsensä tähän kuntoon? Haluanko todella kuolla ylipainon aiheuttamiin sairauksiin ja voivotella sairaalan sängyllä miksen tehnyt mitään? Vastaus on yksinkertainen eli en. Mä tahdon vielä jonain päivänä katsoa itseäni peilistä ja olla ylpeä.Tahdon kuulla lauseen "vitsi sulla on hyvä kroppa"  Ja vaikka mä teenkin tän kaiken täysin ITSENI takia niin en kiellä ettenkö haluaisi  näyttää vielä joskus kaikille niille kiusaajille mihin mä olen pystynyt. 

Olen 17-vuotias, mitoiltani tosiaan 161cm/124kg  
Ylipainon vuoksi sairastan diabetesta jota hoidetaan lääkityksellä. Kärsin myös todella suurista itsetunto ongelmista painoni vuoksi. Matkan varrelta löytyy epäonnistuneita Laihdutus yrityksiä, epäterveellistä laihduttamista ja syömishäiriötäkin. Olen kuitenkin kyllästynyt epäonnistumaan ja nyt olen päättänyt, että aion onnistua. Ja mikä tärkeintä niin täysin terveellisin ja turvallisin keinoin. Tiedän,että se tulee olemaan varmasti vaikeaa, mutta periksi en aio antaa. Tahdon elää elämäni terveenä ja energisenä. Seuraavaksi voisin kuitenkin vähän avata tarinaa siitä miten kiloni ovat kertyneet eli jatkahan toki lukemista.

Olin 4luokkaan asti suht normaalin kokonen. Liikuntaa en sillonkaan kyllä harrastanut. Kävin muutaman kerran  tanssitunneilla,mutta ne lopahti aina siihen.Mä vihasin liikuntaa. Suurin tekijä siihen oli koululiikunta. Elin siinä uskossa,että liikkumisessa tärkeintä on voittaminen ja pärjääminen eikä se, että sen tulisi olla kivaa ja saada aikaan hyvä fiilis. 

5-luokalla se itse lihominen käynnistyi. Aloin saamaan ahmimiskohtauksia tai sitten muuten muuten vaan poistin pahaa oloani syömällä. Tätä jatkui muutama vuosi, kunnes siinä 7-luokalla tuli mukaan oksentelu ahmimisen jälkeen. Onneksi oksentelu vaihe ei kestänyt kovinkaan kauaa. Siirryin kuitenkin lohtusyömiseen. Paino alkoi nousta hurjaa tahtia ja jouduin käymään terkkarilla säännöllisesti punnituksissa. Taisin lihoa 10kiloa 3-4kk aikana. 8-luokan alussa sain lähetteen lasten polille jossa oonkin nyt siitä asti käynyt ihan säännöllisesti. 6kk sitten mulle määrättiin verensokerilääkitys, koska arvot olivat koholla sokerirasituksessa. 

 Liikunta ei kuitenkaan ole uusi juttu sillä 2-vuotta olen säännöllistä liikuntaa harrastanut mistä olen todella ylpeä ! Tietysti paljon enemmän  täytyy lisätä liikuntaa sillä tarpeeksi en vieläkään liiku.Pääasia kuitenkin on, että kokonaan uusi juttu se ei ole. "Lajit" on vaihtuneet zumbasta, aerobickiin ja kuntosaliin. Niiden avulla olen saanut pidettyä kolesteroliarvot ok:na ja paino on pysynyt suht tasaisena. Luultavasti paino olisi tippunut jo aikoja sitten mikäli ahmimiskohtauksia ei olisi ollut kuvioissa. Nyt onneksi ahmimiskohtaukset on selätetty. Sen kyllä myönnän, että lohtusyöjä olen yhä mikä varmasti tulee tekemään tästä erittäin haastavaa.

Toivottavasti löytyy innokkaita seuraamaan projektiani. Aion tehdä postausta tarkemmin ruokavaliostani,liikunta/ruokavalio suunnitelmaa, motivaatiosta yms. Tähän loppuun vielä kuvat tämänhetkisesta vartalosta.



2 kommenttia:

  1. Jään seurailemaan blogiasi ja yritän tsemppailla sua haasteessasi! Olen itse 100 kiloinen pullukka, jolle laihduttaminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa. Kai se on tämä hurja mukavuudenhaluisuus ja olematon kriittisyys ulkonäköä kohtaan.

    Mutta tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kovasti iida :) Ja mullekkin on ollut tosi iso kynnys tää laihdutuksen alottaiminen. Tai oikeastaan mä en edes halua nimittää tätä laihdutukseksi, vaan ehkä enemmänkin elämäntapojen muutokseksi ?noh kuitenkin.. :D toivottavasti säkin vielä pystysit saamaan jotenkin painoasi alas :)

    VastaaPoista